Linnankylä

Toiminta ja palvelut

Metsämuseon rakensivat veteraanit 1990-luvun puolivälissä. Museossa on entisiä metsätyövälineitä, kämppä ja kämppäsauna. Alueella on myös laavu ja tulentekopaikka. Liikuntaesteisille on oma kulkuväylä.

Käpykintukka on Käenkoskelta Messukalliolle ja Metsämuseolle johtava kahdeksan kilometrin pituinen luontopolku.

Harjulan tanssilava keräsi vuodesta 1948 suuret määrät tanssihaluisia, uudelleen 2000-luvulla ja yhä vieläkin. Pari kertaa kesässä Harjulan lavalla pistetään jalalla koreasti.

Linnankylän turvesoilla Vapo rupesi kartoittamaan omaa historiaansa 1970-luvulla, energiakriisin aikoihin. Nykyisin suurin suoalue on entisöity lintujärveksi. Linnanjärven ympäristö on hedelmällistä maanviljelyseutua, kauimmaiset nurkat ovat soita ja metsiä.

Jyväskyläntieltä, valtatie 23, avautuu Linnanjärvelle avara harjunäköala, vaikka alkuperäinen harju on jyrsitty tiehen ja rautatien alle.

Historia

Pirkkalaiset erämiehet kulkivat Parkanon perukoilla jo keskiajalla. Vähäisen asutuksen myötä, 1580-luvulla, saapuivat myös veronkantajat, kaupankävijät, sanansaattajat ja kruunun virkamiehet Kaitojavesiä pitkin. Kaidatvedet oli lyhin reitti (Leena Perälä: Kyrönkankaan talvitie – Oikotie Hämeestä Pohjanmaalle).
 
Jaakko Ilkan johtamat Nuijamiehet kulkivat etelään Kaitojavesiä vuosina 1596 -1597. Kuningas Kustaa II Adolf ja Maria Eleonora matkustivat hoviväen saattamana Kyrönkankaan talvitietä vuonna 1626. Isonvihan aika koitti vuosina 1713 -1721, jolloin pohjoista kohti soluttautui Venäjän pääarmeija.
 
Uudisasukkaat rakensivat tupansa Nurmijärven, nykyisen Linnanjärven rannalle. Välimatkat olivat pitkiä. Ruumiit säilytettiin kotinurkilla ja vasta keväällä ne kuljetettiin veneillä siunattuun maahan Ikaalisiin. Ruumissaari Kaidoillavesillä ja ikivanha mänty Linnan talon rannalla kielivät yhä silloisesta käytännöstä. Tukit ja tukkilaiset valtasivat tienoon keväisin 1930 – 1950.